Naisen ajatuksia
Nainen tunsi sisällään asuvan tuskan selvemmin, kuin koskaan ennen.
Tuntui kuin jokin myllertävä voima olisi raastanut sisintä,
repien sen pala palalta yhä enemmän riekaleiksi.
Kukaan ei vaivautunut vierelle.
Kukaan ei tuntenut tarvetta kysyä mitä hänelle kuuluu?
Miten hän pärjää?
Vaikka olisko se auttanut mitään....
Olisiko se tehnyt hänen oloaan sen turvallisemmaksi tai paremmaksi, onnellisemmaksi.
Olisiko se saanut häntä muuttamaan mieltään?
Sitä voi vain kysellä, arvuutella, ei kuitenkaan koskaan varmaksi tietää.
Mutta se, ettei kukaan vaivautunut edes kysymään,
hän oli päättänyt kostaa sen heille.
Huomen aamuna, aamulla kukonlaulun aikaan, l
öytyisi keittiön pöydältä hänen kirjoittamansa lappu.
Juuri se lappu, johon olisi kirjoittanut hän, nainen,
kaunis ja hylätty, kaltoin kohdeltu.
Olisi vapisevin käsin kirjoittanut, vaalean punaiselle lapulle.
Ja siinä lapussa, kuka sen sitten heistä ensimmäisenä löytääkin ,
lukisi vain, sanat, "olen mennyt!"
Ja luoja armahtakoot sitä,
j oka aamulla ensimmäisenä kurkistaa tähän huoneeseen!!
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!