Nyt ollaa Helsinkis, hihkaisin minä. Taisin olla jotain kuusi tai seitsemän, alle kouluikäinen kuitenkin. Mamman kanssa meillä oli hauskaa. -Lähretääks mei sit Turkuu? Kysäisi mamma. Oli hänen vuoronsa päättä minne ajettaisiin. Minä olin yksinäinen lapsi, ellei nyt sitten otettu huomioon naapuritalojen taaperoita, mutta sisaruksia minulla ei ollut. Oli mamma, joka minua hoiti päivisin ja jonka kanssa leikimme silloin, kun muita lapsia ei ollut paikalla. -Juu. Mut mää tahron sit olla kuski. Minä olin jo ottanut kattilankannen, joka meillä toimi linja-auton rattina, omiin käsiini. Eipä siinä sitten enää mammalla paljon vastaan väittämistä ollut. Lähdettiin matkaan. -Rum, rum, rum, kaasuttelin mutkaista tietä. Tietä joka leikissämme kiemurteli huoneesta huoneeseen. Jokainen huone oli aina eri paikkakunta, milloin mikäkin. -Pysäytä! Hihkaisi mamma minun takaani. Kävelimme peräkanaa, kahdenhengen letkassa ympäri taloa. Kuskilla käsissään tuo kattilankansi ja