Linja-autossa

Nyt ollaa Helsinkis, hihkaisin minä. Taisin olla jotain kuusi tai seitsemän, alle kouluikäinen kuitenkin.

Mamman kanssa meillä oli hauskaa.

-Lähretääks mei sit Turkuu? Kysäisi mamma. Oli hänen vuoronsa päättä minne ajettaisiin.

Minä olin yksinäinen lapsi, ellei nyt sitten otettu huomioon naapuritalojen taaperoita, mutta sisaruksia minulla ei ollut.

Oli mamma, joka minua hoiti päivisin ja jonka kanssa leikimme silloin, kun muita lapsia ei ollut paikalla.

-Juu. Mut mää tahron sit olla kuski. Minä olin jo ottanut kattilankannen, joka meillä toimi linja-auton rattina, omiin käsiini. Eipä siinä sitten enää mammalla paljon vastaan väittämistä ollut.

Lähdettiin matkaan.

-Rum, rum, rum, kaasuttelin mutkaista tietä. Tietä joka leikissämme kiemurteli huoneesta huoneeseen. Jokainen huone oli aina eri paikkakunta, milloin mikäkin.

-Pysäytä! Hihkaisi mamma minun takaani. Kävelimme peräkanaa, kahdenhengen letkassa ympäri taloa. Kuskilla käsissään tuo kattilankansi ja takimmainen kulkija piti käsillään kiinni etumaisen, eli kuskin lantiosta.

-Mitä varten?

-Tahron jäärä pois tosa pysäkil, sanoi mamma.

-Eks sää sit tulekaan Turkuun asti? ihmettelin minä.

-Ei, kun tää on nyt Salo, täsä auto seisoo ja mää menen viinakauppaan.

Enhän minä sitä ihmetellyt, pysäytin linja-auton kun pyydettiin. Kyllä minä tiesin, kun mamma oli juttujaan kertonut, miten hän ennen vanhaan pelkäsi linja-autossa. Forssassa kun kävi aikoinaan viinakaupassa, miehelleen pulloa hakemassa, piti ostaa aina itselleenkin pullo Vinettoa.

Sitä siinä sitten otti muutaman kulauksen kotiintulo matkalla, niin eipä enää tarvinnut autokyytiä pelätä.

-Tik,tik,tikt,tik, leikin auton vilkkua, jotta kääntyminen linja-autoaseman pysäkille menisi oikeaoppisesti.

-Mei ollaan nyt Salos ja auto seisoo täsä kymmenen minuuttii, ilmoitin matkustajille, joita tosin ei ollut kuin mamma.

Mamma ryntäsi ulos kuvitteellisesta autostamme ja paineli keittiöön juomaan vettä emalimukistaan.

Siinä sillä aina seisoi vesi tiskipöydällä.

Valkoisessa emalimukissa, jossa oli sininen yläreuna ja kirjavia kukkia kyljessä. Muutama pala pinnoitettakin mukista oli alhaalta ulkoreunasta lohjennut, mutta se oli silti edelleen mamman muki.

 (2007)